Aamulla kello viisi ( novelli vuosien takaa )

  Sinne menivät, mies ja uusi vävyntekele.--- Niinköhän tuli taloon jälleen oikea mies --- meikäläisen mittapuun mukaan. Taisi tulla, mutta hintoihin tuli.

  Näin miettii Hilda aamuvarhaisena hetkenä. Hän oli tullut ulkoportaille katsomaan, kun mies ja vävyntekele lähtivät metsään istuttamaan kuusen taimia.--- Olisipa mukava tietää miten monta taintatässä talossa on istutettu. Varmaan satatuhatta. Peltoja on metsitetty kaikkiaan 29 hehtaaria ja metsiinkin hehtaaritolkulla, ainakin kymmenen hehtaaria jos lasketaan kaikki mukaan heti alusta lähtien. --- Mikähän tilintekojen tai loppuvetojen aika lienee tullut, miettii Hilda siinä rappusilla.

  Kesä tuli - ensimmäinen päivä kesäkuuta - kun oli odotuttanut itseään näin pitkään. Lieköhän mitään ihanampaa kuin varhainen kesäaamu. - Piha aukeaa aamuaurinkoon päin. Auringon säteet siilautuvat hiirenkorvalla olevien koivun oksien läpi hempeän vaaleanvihreinä. Lintujen kuoro henkeäsalpaavan täyteläinen ja voimakas. Käki vain ei raskinut kukkua kuin kaksi kertaa.

  Seistiin tuossa juuri vanhemman tyttären kanssa. Hänkin meni menojaan - Ouluun tarkistuttamaan hammasrautojaan. - On tämä aika hullua, tyttärellä hammasraudat suussa ja täyttää marraskuussa 37 vuotta. No parempi myöhäänkuin ei milloinkaan. Silloin kun niiden aika olisi ollut, oltiin niin rahattomia, että se jäi tekemättä. Sitten tuli opiskelut, ensimmäinen avioliitto, lasten synnyttäminen ja lopuksi oman kodin rakentaminen. Ja sitten tulikin se niin usein tapahtuva asia. Kun koti alkoi olla valmis, loppui rakkaus. -  Erosivat. Tytär ei suostunut sovitteluihin, halusi eron joka tuli hintoihin. Mies sanoi, jos siltä tuntuu niin mene, mutta kaikki jää tähän, lapset ja tavarat, kun on rakennettu tämä uusi hyvä koti. - Tytär lähti, vaatteet vai kassissa, ei mitään muuta. Ei lusikkaa ei lautasta. - Muutti yhteen toisen yhtä tyhjän, samanlaiset kohtalot läpi käyneen miehen kanssa.

  Hyvä mies oli entinenkin, mutta niin erilainen kuin tämä. Ensimmäinen vähän kuin herraspiireistä ja tämä uusi tavallinen. Autokoulun opettaja ammatiltaan, luonteeltaan työmiea ja hyvä sellainen. Nytkö se löytyi sellainen mies jota on kaivattu. Löytyikö kumppani vaikkapa istutuksille vanhenevan miehen mukaan. - Ei ole niin komea kuin ensimmäinen vävy, mutta nauru on herkässä vaikka olisi joskus tiukempaakin. Ja herää aamulla aikaiseen lähtemään viideltä metsään.

  Se on tämä Eino, isäntä, perusteellinen mies joka asiassa. Jos päätetään lähteä aikaisin, se tehdään, eikä vähän sinne päin. - Tytär tullut isäänsä. Eilen käänsi täällä minulle kasvimaan, kun oma ei ole vielä siinä kunnossa, että sinne pääsee tarmoaan purkamaan. Uusi koti on hankittu tämän nykyisen kanssa ja saatu taisteltua lasten yhteishuoltajuuskin, kun on nyt tämä paikka minne lasten on hyvä tulla.- Nyt ovat yökylässä täällä mummulassa ja nukkuvat vielä yöteloillaan.

  Että hintoihin tuli tämä uusi vävy. - Joskus on sanottu - "rukoile harkiten, sillä siihen vastataan aina."

  Joskus meillä taidettiin rukoilla, tai ainakin tuli ajateltua, varsinkin miehen, että kun olisi joku joka olisi vähänkään kiinnostunut tästä paikasta ja metsistä, työn teosta ja muusta. Elämäntyö tuntuu miehestä turhalta. 150 hehtaaria hyvin hoidettua metsää. Niin hyvin hoidettua, että ei monella, eikä perheessä sellaista joka älyäisi sen päälle. Jospa tämä uusi!

  Mutta hintoihin tulee. - "Rukouksiin kun vastataan aina"  Särkyi lapsilta koti!

  Nyt on aamu, kaunis ja Luojan siunaama, mutta silloin kun sitä lasten kotia särettiin, ei siltä tuntunut. - Olen aina sanonut, että minulla on itku lujien lukkojen takana, mutta silloin särkyi lukot kerta laakista. Kävelin pihapolulla ja huusin tuskaani, ei itku riittänyt. - Miksi minun lapsenlapsilleni kävi näin? Sanoin tyttärelle, älä eroa, en eronnut minäkään silloin kun sinä kotia tarvitsit. Kestin ja se kannatti. Nyt on hyvä olla ja asiat on kasvettu kohdalleen. Molemmat, mies ja minä. Molemmat kasvettiin, ei siitä  mitään tule jos toinen.

  Tytär sanoi, että hän ei olekaan niin hullu kuin minä. Elämää eletään nyt  eikä sitten joskus. Sillä saattahan käydä niin hänen kohdallaan, että mikään ei muutu. Jos jotakin haluaa se pitää hankkia eikä odottaa, että se annetaan. - Keneenkähän lie tullut tuollainen luonne?

  Paljon mahtuu ihmisen elämään ja paljon siitä voi puuttua. Vaikka on tämä kaunis Luojan siunaama aamu, ei tule mieleen montaakaan onnen aikaa. Onkohan se onnen tunnekin lukkojen takana? Löytyykö asiaa mikä lukot murtaisi. Mikä se on pannut kaikki tunteet lukkojen taa? Elämäkö? Tässä asiassa ei pidä ajatella vain itseään, on toinenkin.

  Minun tunteille tuli lukko nuorena.Oltiin nuoria, minäkin nätti, mutta  tuo kaveri se vasta olikin. Pitkä, solakka, ruumiillisen työn tekijän lihaksikas jäntevä vartalo. Sormet hoikat, pitkät ripset ja kaunis kaikin puolin. -  Ja ainakin minä yltäpäältä rakastunut. - Vähän raikulipoika, otti joskus kännin, oli naisten mieleen.

  Kävi niinkuin usein siihen aikaan, että rupesi lapsi tulemaan. Mentiin vihille - mies kun korjaa jälkensä - sanottiin ennen. - Minä talon tyttö ja tämä kaveri työmies ja tyhjätasku. Näistä asioista kertyi sellainen lukko jota ei näy murtaavan mikään. Minulle tuli sellainen tunne, että pakostahan se minut otti. Miehellä sellainen tunne, että varmaan sen kotona ajatellaan, että tyttö joutui tyhjätaskun kelkkaan. - Se luulo piti poistaa näyttämällä, että on parempi työmies kuin koko minun suku. Hempeitä ei puhuttu. Lukko sen kun vahveni tunteiden päällä. - Onneksi isäni oli viisas ja hyvä ihminen, että näki nämä hyvät puolet ja sanoikin sen. Ei moittinut raikuli asioista, kyllähän mies tietää ne asiat sanomattakin.

  Nyt on kaikki hyvin, ollut jo kohta neljätoista vuotta. Minulla on raitis hyvä mies. Sellainen mies joka tietää tehneensä oikein elämänsä valinnat. Siinä olisi esimerkkiä monelle työn pakoilijalle. - Tämä mies tietää, että näin piti tehdä kun kerran tällainen osa ja mahdollisuus annettiin.

  Ja minäkin tiedän tehneeni oikein. Loputonta työn tekoa, rinnalla kulkemista, " tien tasoittamista", lasten kasvattamista, kestämistä. Se kannatti.

  Aamuviileys on jo vaihtunut enteilevään helteen tuntuun. Lapsenlapset tuntuvat huutelevan, " mummu, teetä ja paahtoleipää". Ovat heränneet.

  Mietin, jospa nämä pienet onnen tuokiot riittävätkin.