Aapelin hiihtoreissu ja Iitan uusi mekko

  Iita oli muutamana päivänä tullut siihen tulokseen, että hänellä ei ole mitään päällepantavaa, kun tulee naapurin syntymäpäivät.

- Annappa Aapeli vähän rahhaa, että saan ostettua läninkikankaan.
- Ei mulla oo, mistä minä nyt rahaksi muutun.
- Elä yhtään yritä. Viime viikolla kävit nostamassa puunmyynti tilin, anna siitä.
-Ae nii miten se nyt unohtu.

Setvittiin siinä aikansa.Iita valehteli mekkokankaan hinnan vähän yläkanttiin. Ja oli hanellä melkoisesti "sukan varteen" säästettynä. Aina kun oli käynyt kaupassa oli jättänyt osan vaihtorahoista palauttamtta Aapelille. Niinpä hän saisi mekkokankaan lisäksi kengät ja kenties vielä uudet verhot tupaan.

  Oli kulunut jo muutamia viikkoja. Iita oli ommellut itselleen uuden mekon.Yhtenä päivänä päiväkahvin aikaan hän laittoi sen päälleen ja posket punaisina veikisteli Aapelille.

- Oonko minä nyt nätin näkönen?
- Mitä vasten se on tuon värinen?
-Värinen?
-Niin , niin, liian vihriä, ja liian lyhy helema.
-VÄRINEN ja HELEMA! Kuule sinä Aapeli, tämä on muotiväri ja helema on justiisa sen pitunen kun on muotia.
-No olokoon vaekka kuin muotia, niin ei se sulle passaa. Näkkyy nuo rumat sukat ja ei kait sulla oo pattipolovet!
-Herrajumala - patti! Enempää ei Iita kestänyt, vaan pillahti itkuun. - Sinä et ikkään kehu minua ja sano kaoniiksi.
-Voe teitä akat, etkö sinä tiiä, että jo vanaha kansa sano, että hullu mies joka akkaasa kehhuu.
-Iita itkeä tyrski, mutta sai sanotuksi, että voe sinua pöljää, sehan tarkottaa että akkaasa ei kehuta kylällä taekka miesjoukossa..Vaen saaha sitä kehua kahen kesken.

Aapeli oli jo niin tuohtunut, että ei kuullut Iitan selostuksesta muuta kuin "pöljä".

-Vae oon minä pöljä! Sehan nähhään kuka tässä pöljä on . Minä lähen hiihtämään. Sieppasi ulos mennessään pyssyn ja panoksia.

-Herrajumala, mitä sinä pyssyllä teet. Eihän nyt oo metästysaekakaan!
-Kuule sinä Iita, minä en välitä oli mikä aeka tahhaasa. Saahan sitä nyt pyssy selässä hiihtää.

Ovet paukkuen Aapeli katosi ulos. Löysi suksensa, laittoi kengän kärjet varpaallisiin ja sujautti ladulle. Kevättalven aurinko kilotti niin. Hiihteli pitkän tovin. Riita ja sanaharkka unohtui. Petäjän kyljet loistivat punaruskeina, vesinorkonen valui kaarnaista puun runkoa pitkin. Aapeli otti kintaan kädestään, siveli kaarnaa.
-Ihan selevästi kevät tulollaan. - Vaan mikä se tuolla räkättää. - Mehtikana perkele!

Aapeli ottaa pyssyn selästään, laittaa hiljaa panoksen ja ampuu sen enempiä ajattelematta.

Helevetti, siihen se jäi. Hiihtää luokse.- Taijan suolistaa, annetaan uhri metälle.- Ottaa katajapensaasta pieniä oksia ja täyttää niillä linnut vatsaontelon.

Helekutti, kun eihän mulla oo reppua- no laitan povveen, kun tässä ei juuri verta näy.- Kotimatkalla suksi luistaa, mutta kauas tuli hiihdettyä, alkaa uuvuttaa. Povessa alkaa tuntua lämmin kosteus, eihän se vasta tapettu ihan veretön ole. - Jukolaota, puseron rinta veressä.

-Hiihteli kotiin, vei linnun aittaa. Väsytti niin, että ei tiedä millä opilla pääsi tupaan ja rojahti sängylle.

 Iita oli sillä välin mennyt naapuriin ja unohtanut siellä itkut ja riitelyt. Oli kehuttu mekko maasta taivaisiin ja mainittu vieläpä Iitan punaiset posket. Kotimatka sujui hymyssä suin. - Näkkyy Aapeli tulleen kottiin kun sukset on seinää vasten. Vaan hilijasta on.

-Iita riisuu päällystakin huomaa, Aapelin sängyn päällä ja ajattelee herättää .

-Anteeksi nyt kun minä oon niin kehun kipiä....

  Sen pitemmälle ei pääse, kun huomaa Aapelin verisen rinnan

Iita surkea huuto kajahtaa laipiosta, kiljuvat ja säikähtävät kumpainenkin.--Tässä kohtaa lienee tarpeetonta toistaa vuoropuhelua. Lukija käyttäköön mielikuvitustaan.

Aamulla kello viisi ( novelli vuosien takaa )

  Sinne menivät, mies ja uusi vävyntekele.--- Niinköhän tuli taloon jälleen oikea mies --- meikäläisen mittapuun mukaan. Taisi tulla, mutta hintoihin tuli.

  Näin miettii Hilda aamuvarhaisena hetkenä. Hän oli tullut ulkoportaille katsomaan, kun mies ja vävyntekele lähtivät metsään istuttamaan kuusen taimia.--- Olisipa mukava tietää miten monta taintatässä talossa on istutettu. Varmaan satatuhatta. Peltoja on metsitetty kaikkiaan 29 hehtaaria ja metsiinkin hehtaaritolkulla, ainakin kymmenen hehtaaria jos lasketaan kaikki mukaan heti alusta lähtien. --- Mikähän tilintekojen tai loppuvetojen aika lienee tullut, miettii Hilda siinä rappusilla.

  Kesä tuli - ensimmäinen päivä kesäkuuta - kun oli odotuttanut itseään näin pitkään. Lieköhän mitään ihanampaa kuin varhainen kesäaamu. - Piha aukeaa aamuaurinkoon päin. Auringon säteet siilautuvat hiirenkorvalla olevien koivun oksien läpi hempeän vaaleanvihreinä. Lintujen kuoro henkeäsalpaavan täyteläinen ja voimakas. Käki vain ei raskinut kukkua kuin kaksi kertaa.

  Seistiin tuossa juuri vanhemman tyttären kanssa. Hänkin meni menojaan - Ouluun tarkistuttamaan hammasrautojaan. - On tämä aika hullua, tyttärellä hammasraudat suussa ja täyttää marraskuussa 37 vuotta. No parempi myöhäänkuin ei milloinkaan. Silloin kun niiden aika olisi ollut, oltiin niin rahattomia, että se jäi tekemättä. Sitten tuli opiskelut, ensimmäinen avioliitto, lasten synnyttäminen ja lopuksi oman kodin rakentaminen. Ja sitten tulikin se niin usein tapahtuva asia. Kun koti alkoi olla valmis, loppui rakkaus. -  Erosivat. Tytär ei suostunut sovitteluihin, halusi eron joka tuli hintoihin. Mies sanoi, jos siltä tuntuu niin mene, mutta kaikki jää tähän, lapset ja tavarat, kun on rakennettu tämä uusi hyvä koti. - Tytär lähti, vaatteet vai kassissa, ei mitään muuta. Ei lusikkaa ei lautasta. - Muutti yhteen toisen yhtä tyhjän, samanlaiset kohtalot läpi käyneen miehen kanssa.

  Hyvä mies oli entinenkin, mutta niin erilainen kuin tämä. Ensimmäinen vähän kuin herraspiireistä ja tämä uusi tavallinen. Autokoulun opettaja ammatiltaan, luonteeltaan työmiea ja hyvä sellainen. Nytkö se löytyi sellainen mies jota on kaivattu. Löytyikö kumppani vaikkapa istutuksille vanhenevan miehen mukaan. - Ei ole niin komea kuin ensimmäinen vävy, mutta nauru on herkässä vaikka olisi joskus tiukempaakin. Ja herää aamulla aikaiseen lähtemään viideltä metsään.

  Se on tämä Eino, isäntä, perusteellinen mies joka asiassa. Jos päätetään lähteä aikaisin, se tehdään, eikä vähän sinne päin. - Tytär tullut isäänsä. Eilen käänsi täällä minulle kasvimaan, kun oma ei ole vielä siinä kunnossa, että sinne pääsee tarmoaan purkamaan. Uusi koti on hankittu tämän nykyisen kanssa ja saatu taisteltua lasten yhteishuoltajuuskin, kun on nyt tämä paikka minne lasten on hyvä tulla.- Nyt ovat yökylässä täällä mummulassa ja nukkuvat vielä yöteloillaan.

  Että hintoihin tuli tämä uusi vävy. - Joskus on sanottu - "rukoile harkiten, sillä siihen vastataan aina."

  Joskus meillä taidettiin rukoilla, tai ainakin tuli ajateltua, varsinkin miehen, että kun olisi joku joka olisi vähänkään kiinnostunut tästä paikasta ja metsistä, työn teosta ja muusta. Elämäntyö tuntuu miehestä turhalta. 150 hehtaaria hyvin hoidettua metsää. Niin hyvin hoidettua, että ei monella, eikä perheessä sellaista joka älyäisi sen päälle. Jospa tämä uusi!

  Mutta hintoihin tulee. - "Rukouksiin kun vastataan aina"  Särkyi lapsilta koti!

  Nyt on aamu, kaunis ja Luojan siunaama, mutta silloin kun sitä lasten kotia särettiin, ei siltä tuntunut. - Olen aina sanonut, että minulla on itku lujien lukkojen takana, mutta silloin särkyi lukot kerta laakista. Kävelin pihapolulla ja huusin tuskaani, ei itku riittänyt. - Miksi minun lapsenlapsilleni kävi näin? Sanoin tyttärelle, älä eroa, en eronnut minäkään silloin kun sinä kotia tarvitsit. Kestin ja se kannatti. Nyt on hyvä olla ja asiat on kasvettu kohdalleen. Molemmat, mies ja minä. Molemmat kasvettiin, ei siitä  mitään tule jos toinen.

  Tytär sanoi, että hän ei olekaan niin hullu kuin minä. Elämää eletään nyt  eikä sitten joskus. Sillä saattahan käydä niin hänen kohdallaan, että mikään ei muutu. Jos jotakin haluaa se pitää hankkia eikä odottaa, että se annetaan. - Keneenkähän lie tullut tuollainen luonne?

  Paljon mahtuu ihmisen elämään ja paljon siitä voi puuttua. Vaikka on tämä kaunis Luojan siunaama aamu, ei tule mieleen montaakaan onnen aikaa. Onkohan se onnen tunnekin lukkojen takana? Löytyykö asiaa mikä lukot murtaisi. Mikä se on pannut kaikki tunteet lukkojen taa? Elämäkö? Tässä asiassa ei pidä ajatella vain itseään, on toinenkin.

  Minun tunteille tuli lukko nuorena.Oltiin nuoria, minäkin nätti, mutta  tuo kaveri se vasta olikin. Pitkä, solakka, ruumiillisen työn tekijän lihaksikas jäntevä vartalo. Sormet hoikat, pitkät ripset ja kaunis kaikin puolin. -  Ja ainakin minä yltäpäältä rakastunut. - Vähän raikulipoika, otti joskus kännin, oli naisten mieleen.

  Kävi niinkuin usein siihen aikaan, että rupesi lapsi tulemaan. Mentiin vihille - mies kun korjaa jälkensä - sanottiin ennen. - Minä talon tyttö ja tämä kaveri työmies ja tyhjätasku. Näistä asioista kertyi sellainen lukko jota ei näy murtaavan mikään. Minulle tuli sellainen tunne, että pakostahan se minut otti. Miehellä sellainen tunne, että varmaan sen kotona ajatellaan, että tyttö joutui tyhjätaskun kelkkaan. - Se luulo piti poistaa näyttämällä, että on parempi työmies kuin koko minun suku. Hempeitä ei puhuttu. Lukko sen kun vahveni tunteiden päällä. - Onneksi isäni oli viisas ja hyvä ihminen, että näki nämä hyvät puolet ja sanoikin sen. Ei moittinut raikuli asioista, kyllähän mies tietää ne asiat sanomattakin.

  Nyt on kaikki hyvin, ollut jo kohta neljätoista vuotta. Minulla on raitis hyvä mies. Sellainen mies joka tietää tehneensä oikein elämänsä valinnat. Siinä olisi esimerkkiä monelle työn pakoilijalle. - Tämä mies tietää, että näin piti tehdä kun kerran tällainen osa ja mahdollisuus annettiin.

  Ja minäkin tiedän tehneeni oikein. Loputonta työn tekoa, rinnalla kulkemista, " tien tasoittamista", lasten kasvattamista, kestämistä. Se kannatti.

  Aamuviileys on jo vaihtunut enteilevään helteen tuntuun. Lapsenlapset tuntuvat huutelevan, " mummu, teetä ja paahtoleipää". Ovat heränneet.

  Mietin, jospa nämä pienet onnen tuokiot riittävätkin.

VAPPUNA 2017

TILANNEKATSAUS

Muistini mukaan kylmin vappu koskaan. Kevät on yli kuukauden myöhässä. Me asumme täällä metsien keskellä, joten täällä näyttää vielä enemmän talvelta kuin muualla. Muuttolinnut ovat kaikki muut tulleet, paitsi käki ja pääskynen. Viimeisen viikon aikana on ollut kaksi pahaa lumi jä räntä myräkkää aina etelä Suomea myöten.  Etelässä ei ole koko talvena ollut kunnon lumipeitettä, joten lumi on siellä sulanut melko pian , vaikka sitä on tullut paljon. Monet ovat vaihtaneet kesärenkaat autoihin, joten kolareita on tullut.

Ihmettelen suuresti, milloin kesä oikein tulee. Tarvitaan suuri muutos säässä JOS.  Huolestuttaa ja PELOTTAA.

Paavon päivänä 25.01.2015

Jos ei pauku Paavalina, niin on halla heinäkuussa.

Näinköhän on.

Mieleeni tuli ajatus pitää sääpäiväkirjaa. 

Tämä blogi on ihan joutilas siihen asiaan.

Harmittaaa vaan niin vietävästi,

kun en ajatellut tätä asiaa viime vuonna.

Sehän oli se merkittävä vuosi säiden suhteen

Ennenkokematon.

 Sellainen kun olisi sää,

Talvi aurinkoinen , vähäluminen ja lauhkea.

Kesä kaunis, helteinen ja piiitkä.

Mikä olisi ollessa.

 Mutta, 

Eihän se niin mene useinkaan.

Tällä kertaa talvi tuli joulunalus viikolla. 

Ryöpytti koko luonnon ennennäkemättömään lumikerrokseen. 

Lauhan sään johdosta lumi tarttui puihin

paksuksi kerrokseksi, 

mikä pysyi viikkoja.

Sähkökatkoja.

Taisi olla tammikuun puoliväli,

kun pudotti lumet.

Päivän verran metsä puhdas, sitten taas jonkun verran lunta,

pakkanen liki kolmeenkymmeneen.

Viikko sitä ja nyt liki nollaa.

 Vaihtelua on,

ei käy aika pitkäksi.

Christmas Songs and Music : Jingle Bells, White Christmas, Oh Happy Day ...

Vuosi 1956

Oli helluntain jälkeinen lauantai ja kesän alku hempeimmillään , olin saanut luvan mennä tansseihin ensimmäisen kerran . Se oli iso asia , sillä siihen aikaan ei ollut tapana kulkea kylillä kovin nuorena , ei ainakaan ennen kuin on päässyt ripille . Olin päässyt ripille helluntaina ja mieli paloi nuorten joukkoon . Uusi kesämekkokin oli valmis . Koko lauantaipäivän haaveilin tansseihin pääsystä , uskaltamatta kysyä lupaa . Tämä minun haaveiluni oli ilmeisesti niin näkyvää , että isosisko sanoi iltapäivällä " no lähe sitten ". Minä hämmästyneenä että , " mitä , miten niin ". Sisko väitti minun laulaneen ja uilottaneen siihen malliin koko päivän että ei voi olla huomaamatta , että tansseihin se haluaa .
                                                  VOI RIEMU ! Minäkö pääsen .
 
Vihdoin selvittiin päivän töistä , kylvettiin savusaunassa ja laittauduttiin parhaan taitomme mukaan .
Pääsin siskon pyörän tarakalla matkaan . Olin niin innoissani , että nauratti ihan ilman aihetta . Tiellä oli paljon nuoria menossa samaan suuntaan . Joukossa oli yksi joka moikkasi meitä .

 

"Se oli silloin kun poika nuori tuo

ensi kerran näki tyttönsä silmät nuo

Sinä iltana jenkassa pyörittiin

nuoruuden hurmassa hyörittiin

Silloin kuiskasi korvahan tyttösen

poika hellästi hymyillen

Kenen syy että yksi vain rakkahampi on

 vaikka muita on tuhansin

Kenen syy että syömmein on silti lohduton

heistä jonkun jos huolisin.... "

 



 



 

 

Rami ja Hilu

Me oltiin Rami ja Hilu siihen aikaan --- 50- luvulla . Nätti pari , jos sen näin sanon , ainakin minun mielestäni . Rami niin komea , ihan koko seudun komein . - Minä rakastuin .

Oli lokakuu . Siihen aikaan pidettiin taloissa tansseja jos kylällä ei ollut seurojen taloa . Niin oli silloinkin naapurikylällä tanssit joka keskiviikko .

Pakkaset olivat alkaneet jo syyskuun puolella ja jatkuivat yhä kun mentiin talvea kohti . Mutta ei se meitä pidätellyt , oli päästävä tansseihin . Ei muuta kuin ulsterit päälle, villatakit ja lisäsukat ja huivi leuan alta lujasti kiinni ja tottakai lapaset . Minulla oli uusi vihreä huopahame ja hiukan vaaleampi pystykauluksinen villapusero ja suurta muotia olevat nilkkapituiset talvikengät . Niin tarettiin polkea läpi metsätaipaleen naapurikylälle .

Jännitystä ilmapiirissä . Talon pihalla pari ,kolme autoa ja polkupyöriä lukematon määrä . Haitari soi ja tanssin jytke kuului pihalle asti . - Menevät jenkaa - ei ehditty ensi valssille . Mutta eipä se haittaa , kun ei ole omaa heilaa , hakevat omiaan ne joilla on .

Poikaparvesta näkyi kiinnostuneita katseita , mutta tytöt katselivat viistoon ja nyreinä .Mitä nuo tänne tulevat .
Jo alkoi vienti , tottakai pojat nyt naapurikylän tyttöjä tannssittivat . Kolme oli komeinta jotka hakivat . Sitten tuli polkka , Heikki se polkan taitaja lähti tulemaan kohti , mutta omaan keikarimaiseen tyyliinnsä viittoili kutsuvasti ylittäessään lattiaa . Sekös minua tympi . Mutta polkkaa se mokoma osasi niin hyvin , että viittiloikoon .

Ilta jatkui vilkkaana ja tanssittajia riitti . Ei tarvinnut istua seinän vierellä . Loppuillasta se komein poika pyysi saatolle . Minä olin jo siihen mennessa päästäni pyörällä ja lupasin oitis . Mutta sitten huomasin , että minulla on polkupyörä ja ja hänellä moottoripyörä . Siinäpäs ongelma , Mutta keinothan keksitään jos tarve on . Tansseissa oli myös seudun maitoauton kuski . Hän lupasi tuoda pyöräni huomenna .

Niin ajettiin kohti kotikylääni . Minä pidin lujasti häntä vyötäröltä kiinni .

Tultiin kotini kohdalle ja hän asetti moottoripyöränsä maitolavaa vasten nojalleen . Käveltiin tietä pitkin ja hän sanoi " minä sitten olen Rami , kai sinä tiedät ja sinä Hilu . Nojailtiin kuutamossa toisiamme vasten .Hänellä oli uusi nahkatakki ja sen tuoksu jäi ikuisesti mieleeni .
- Sitten , sinä olet niin nuori - kyllä minun täytyy lähteä kotiin  .

Seuraavana päivänä tuli serkkutyttö samalta perukalta kylään ja kuulema katsomaan mitä kuuluu rakkausrintamalla . Minä olin jo täysin rakastunut , korroin silmät loistaen ( kuulema ) miten ihana hän oli . Sitten vein serkkuni vaatekomerolle , otin sieltä ulsterini ja kehoitin nuuhkimaan sitä . Ihan selvästi se tuoksui uudelle nahkatakille .

Serkku tuumasi , nyt se on tapahtunut , nyt sinä olet rakastunut . - Tuosta ajasta on parin viikon kuluttua 58 vuotta . " Ihmeellinen on elämä ."

Ilta

Ilta tuli tästäkin päivästä . Päivät menevät lennossa , ei sitä tajua kunnes huomaa , että on nukkuma-aika . Olen nykyisin ihastunut nukkumisesta . Ai , kun saa kömpiä peiton alle , lukea jotakin ja vaipua unten maille .

Olen kova näkemään unia ja ne ovat sellaisia joissa riittää tapahtumia . Oikein kiinnostaa mennä  odottamaan mikä seikkailu on vuorossa . Ainoat seikkailut unissaan .

Hyvä että on tapahtumia edes unissa , kovin yksitoikkoiseksi on mennyt oleminen . Jos suoraan sanon , niin hyvin usein ajattelen että ei surettas vaikka koko homma loppuisi  . Minulla , niinkuin monella muullakin alkaa into loppua iän myötä .

Alkoi satamaan, tavallista tämän kesän aikana . Sadetta , sadetta . Eihän siinä mitään , mutta kun mieliala tuppaa olemaan alamaissa .

Haaveilen ja toivon että saisin innostukseni ja toimeliaisuuteni takaisin .  - Haluaisin vähän fiksata huushollia , maalata seiniä , muuttaa sisustusta . Kaikki minulta tapahtuu , pitäisi vaan saada touhuta omassa rauhassa . Ei saisi mies olla sanomassa ei , ei .

Oli se mukavaa vuosia sitten kun päätin ruveta tekemään mökille keittiön kaapistot . Naurattaa vieläkin , kun mies ei suostunut edes vilkaisemaan , mitä nikkaroin varastossa . Ja jos sen itse sanon , niin hyvät tuli , ei hävetä sanoa , että minun tekemät . Ja mieskin hyväksyi ne kaapistot , kunhan oli ne nähnyt . Loppujen lopuksi oli hyvillään ja jopa kehaisi , kyllä meidän emännältä tapahtuu .

Eilen ja tänään

Eilen aurinko paistoi , vietettiin syyskuista sunnuntaita , kotisunnuntaita . Koko perhe koolla , mies , minä ja tyttäret . Esikoiselta oli särkynyt pyykkikone ja tuli tänne pyykkäämään . Mikä onni , että särkyi se kone , tuli ihan itsestään perhepäivä  meille neljälle . Harvoin on oltu näin koolla viime vuosina .

Esikoinen on vähän yli viisikymppinen ja kuopus täyttänyt 34 heinäkuussa  , asunut ulkomailla vuosia .Nyt halusi tulla vuodeksi kotimaahan katsomaan josko täällä viihtyisi ja löytäisi työtä . Ja vanha totuushan on " kyllä työtä tekevälle löytyy ."


Kun oltiin koolla , tehtiin suunnitelmia metsän hoidosta ja muusta elämän menoon liittyvästä .
Meillä on kesämökki Koivujärvellä , rakkaudella ja innolla rakennettu , mieluinen ja sievä kun mikä . Mutta , mutta mikä lienee , kun me ei ole opittu mökkeilemään . Aina muka joku este , useimmiten se että mies ei halua lähteä , ei kuulema aika kulu siellä . Minä puolestani haaveilen , että tulisi aika , että saisin olla siellä tarpeekseni .

Siellä on punainen aitta pihlajan alla , vihreä ovi . Kun avaat oven tulet sisälle , astut punaiseksi maalatulle lattialle . Seinän vierillä ruskeat puusängyt , päätyseinällä nuorena tyttönä kutomani täkänä   , oikealla puolella ikkuna järvelle päin . -  Haluttiin vanhan ajan tyyliset pikkuruutuiset ikkunat , soman näköistä . Vasemmalle ovat raput ylisille , lakattua puuta , vielä puhtaat uutuuttaan , vaikka vuosia sitten tehdyt . Mikä onni nousta raput yläkertaan . Joka kerta noustessani ja yleensä aittaan tullessani ajattelen - olisipa ollut tällainen aitta silloin kun olin nuori , olisipa ollut tällainen kaide mille laskisin käteni noustessani rappuja pitkin . Olisinko nauttinut nuoruudesta vieläkin enemmän , kuin nautin silloin . Nyt kuvittelen että olisin .

Niin - eilen mieheni sanoi , jälleen kerran , " minä myyn sen mökin , kun kukaan ei näytä sitä tarvitsevan . - Kylmä koura riipaisi rintaani , ajattelin , Ettäkö sitä ei kukaan tarvitse ! - Minä tarvitsen  ! Pyörittelin ajatusta mielessäni koko loppu päivän , onko minun hyväksyttävä tämä asia ! Mikä tässä on vialla . Mies halusi sen mökin , teki suurella vaivalla , vuosien työ . Kun rakentaminen loppui , kyllästyi . Aluksi siellä kulettiin , yhdessä kesällä ja mies talvisin viikkoja pilkillä . Minä en päässyt silloin , työ sitoi kotimaisemiin . Mutta nyt  kun olisi aikaa eläkeläisellä , ei sinne mennä .

Tänä aamuna sitten miehelle tuli mieleen , että lähdetään laittamaan mökki talvikuntoon ja vene talviteloille . - Niin mentiin , tytär lähti mukaan . - Kuinka ollakaan , miehen mieli oli varmaan hiukan lauhtunut yön aikana , sillä nyt ei puhuttukaan myynnistä . Nyt suunniteltiin puuliiteriä ja kunnon käymälää . - Harmi , kun jäi katto pesemättä sammalsyöpöllä ja laiturikin pitää oikaista , kun jäät ovat viime talvena painaneet sen kieroon .

Mikä riemu , olin aistivinani jatkoa mökille . Siitä innostuneena rupesin suunnittelemaan . Kunhan talvi koittaa ja tulee hyvät jäät , tämä tyttö lähtee mökille yökuntiin . Otan läppärin kainalooni ja kokeilen tulisiko siellä inspiraatiota kirjoittamiseen .

Kesäksi laitan akulla toimivan moottorin ja köröttelen sinne milloin haluan . Saa toki mies tulla mukaan ja toki käytetään isompaa moottoria silloin . - Olisiko jo aika minunkin aikuistua , minkä takia minun täytyy päivystää kapusta kädessä , jos mies mitä ruokaa haluaisi . Laittakoon hän ruokansa ja minä laitan omani .

Ei kyllä kukaan usko mikä vastus liian ahkera mies on vaimolle . Kuusi päiväistä viikkoa nytkin on tehnyt heti keväästä , lumien lähdöstä saakka . Minäkään en voi laiskotella puhtaalla omallatunnolla . Mies likentelee kahdeksaakymmentä ja minäkään en enää mikään tyttönen ole , kahdeksas kymmen hyvästi jo alullaan .

Olisiko se vihdoin ja viimein aika hiukan toteuttaa itseään ja sanoa , MINÄ HALUAN . - Aika kuluu , päivien lukumäärä vähenee . Pitäisi elää , eikä ikäänkuin katsella sivusta kun ajan ratas pyörii järkähtämätöntä tahtiaan . Laittaisinko kapulan rattaisiin ja rämäyttäisin

Elämä

Merkillinen elämän soppa .

Joskus mautonta litkua

joskus suolaista

imelää,hapanta

joskus liikaa mausteita

kuumaa ja se kuohuu yli

kylmää .

Joka päivä erilainen soppa , yllättävä.

Joskus ei halua syödä

joskus kamala nälkä

ei saa tarpeeksi .

Joskus haluttas kaataa koko soppa 

pois vanha hapatus

keitän uutta. 

Joskus resepti hukassa 

täytyy inspiroida.

Joskus väsyneenä ajattelee

miten kauan tätä oikein riittää.

Joskus taas-

toivottavasti riittää kauan , eikä lopu kesken .

Täysikuu

Täydenkuun aika

herättää kaipauksen 

kauas nuoruuteen.

Elokuun iltoina me

kuljimme kyläteillä .

Tekstiä Annelle

Kiitos kommentistasi . En ole huomannut tarkistaa kommentteja . Niitä kun ei juuri tule ,

Arvaas mitä . Tuo tarina on tosi , sillä se moottoripyörämies oli nykyinen mieheni . Vietämme 18.12.08 50- vuotis hääpäiväämme .

Kyllimarjaana

Novelli YMPYRÄ

Kertomus ajalta , jolloin kaikki oli vielä toisin .




-Aikainen kevät tänä vuonna . Päästiin jo kahdeskymmenes viides päivä huhtikuuta istuttamaan koivuja pellolle . - Pellolle .

-Hilda , viisikymppinen , pysähtyy solmimaan huiviaan tiukemmalla . Se oli valahtanut silmille hänen kantaessaan taimisäkkiä korkeille viiluille kynnetyllä pellolla .

- Miten se tuo ajatus taas takertui siihen peltoon - Istutetaanhan niitä nyt taimia pellolle . -

-Hitto,- Hilda yrittää saada itseään tulistumaan , se kun on auttanut niin monta kertaa . Mutta ei sekään tunnu tänä päivänä onnistuvan . - Ei , ei .

-Ajatukset kiertävät samaa kehää , liekö väsymystä . - Jostakin kumman syystä tänä päivänä tuntuu , että jokin asia olisi ajateltava loppuun . - Sitä on tullut lykättyä mielen taka-alalle jo pian kolme vuotta , - siitä lähtien , kun ensimmäiset pellot istutettiin metsälle .

-Hilda ja Eino olivat kaksikymmentä kahdeksan vuotta sitten , köyhänä nuorena parina saaneet hallintaansa niinsanotun "kylmän tilan ". - Kuusikymmentä luvun alussa oli valtio antanut rakentamatta jääneitä asutustiloja halukkaille suurinpiirtein samoilla ehdoilla , kuin vähän aikaisemmin rintamamiehille . Ehdot olivat tiukat . Piti rakentaa rakennukset ja raivata pellot melko niukan lainoituksen turvin .

-Hilda ja Eino olivat päättäneet uskaltaa .- Ajateltiin , että eihän siinä kuinkaan käy , jos luudan päältä lattialle putoaa , kaksi rahatonta .

-Alettiin ahertaa . Tila oli täysin Rakentamaton . - Oli vain metsää, suota ja risukkoa ja kaksi uskaliasta nuorta .

-Liki kolmekymmentä vuotta siinä meni kunnes tultiin tähän pisteeseen . - Istutettiin metsää itse niin suurella vaivalla raivatulle pellolle . - Oli käynyt niin, kuten nykyään usein käy , että jatkajan puuttuessa päätettiin panna tila pakettiin . Tässä Hildan ja Einon tapauksessa perustettiin metsätila .

- Päättäväisin ottein Hilda nostaa säkin uudelleen selkäänsä ja lähtee jatkamaan vaivalloista matkaansa vielä parin saran yli .

-Noin , helposti , helposti kuokka uppoaa pinnalta jo sulaneeseen viiluun . Harvoin kuokan terä yltää routaan . - Sitten isonnetaan kuokan tekemää reikää , taimen juuret kuoppaan , katsotaan että runko on suorassa ja juuret sopivan syvällä . Sitten hyvä polkasu ja siellä se on .

- Mukavia nämä pottitaimet , ei tarvitse tällätä irtojuuria . Pitää vai muistaa ottaa paperi pois juurten ympäriltä . - Sitten kolme pitkää askelta ja sama taas . - Mitenkähän se tuo Eino mittaa tuon vällin ? - Siellä se lyö tainta maahan . - Komea se on vieläkin . Selkä ja jalat vain ovat menneet huonoiksi . Raskas työ ikänsä . Lapsena jo sahalla töissä sota-aikana . - Piiloon kuulema vietiin lapsityötekijät , kun tarkastus tuli .

- On sillä pojalla ollut sisua ja taitoa . Hyvä metsätyömies ja tarkka metsänsä päälle . Ei myy kalikkaakaan enemmän , kuin on aikonut , vaikka olisi minkälainen tinka . - Monet jo myyneet metsänsä tyhjäksi . Se sanoo että , " mistä sitä sitten ottaa rahaa , kun vanhuus ja sairaus tulee , jos metsät on myyty ."-Oikeassahan se on . Työtä , työtä ja pihistystä kai tämä elämä on ollut . Lujasta tämäkin pelto tehtiin . - Kivistä , mutta niin hyvä maa - ja vielä salaojitettiin . - No siinäpä se on puun hyvä kasvaa . - Joku herra sanoi , että pitääpä seurata , miten puu viihtyy salaojitetulla pellolla . - Hm - siinä nyt ei tarvitse seurata - hyvinhän se " viihtyy " .


-Mitähän varten ne rupesi viljelijää jahtaamaan nuo herrat ? - Kaiken maailman rajoitukset . - Mekään ei olisi saatu tuottaa kuin 65000 litraa maitoa vuodessa . - Kyllä siinä jää navetat rakentamatta sellaisilla tuloilla . - Parempi luopua sovinnolla - saahan tästä luopumiskorvauksen ja pellosta istutuspalkkion . - Pankki ja verottajahan ne vievät sen rahan , mutta viekööt - kunhan päivä toiseksi muuttuu . - Sitä on tuo viljelijä pakosta kiinni tuossa pankissa . - Mutta onhan tuo jo ruvennut velatonkin päivä kuvastelemaan silmissä , nyt kun ei enää tarvitse ottaa lisää lainaa , entistä maksaa vain pois .

-Hilda lyö taimia maahan niin ajatuksissaan , että säpsähtää , kun viilun päälle hänen eteensä ilmestyvät saappaat .

- Jestas , mitä sinä siihen , mitä jos löin kuokalla . - Etpä lyönyt . Eikö sitä katsoa ennenkuin kuokka lyödään .. - Vaikka oletko sinä tänä aamuna katsonut . Minä vähän seurasin, että mitä se touhuaa . Välistä semmonen vauhti että alta pois ja välistä taivaan rantoja vahtaa .

- Joo , nyt se alkaa taas sen opetussaarnansa . Aina se jaksaa neuvoa . - Uskos jo että tämän ikäinen akka on mitä on , Hilda ajattelee itsekseen .

-No noinko otti päähän , että piti jalansyten tulla neuvomaan . - Turha siinä on neuvoa , kyllä ne taimet siinä kasvaa osaa . Kato vaikka tuotakin riviä .

-Noh , noh , enhän minä sitä . On vain kahvin aika .

-Oho , vai on

-Lähtevät tarpomaan eväitä kohti . Reppu on aamulla katsotun ison kiven luona . Siellä on hyvä istua .

- Kumma kun kädet tärisee , onko se niin kahvin tinka .

-Mikään kahvin tinka , väsynyt sinä olet . Vähän väliä nokallaan maassa . Puolittaisit tuon taimisäkin , ennenkuin lähdet kantamaan .

-Puolittaisit ? Ethän sinäkään puolita .

-No voi sinun jären juoksua . Minä nyt jaksan vaikka kaksi säkkiä , kun olen näin iso ja riski . Sinä tuommonen kipene , täällä väsytät päivällä itsesi . Kuka se jaksaa kotona keittää ja tiskata illalla . Minä saan oikaista selkäni , kun kotiin mennään .

- Miksi sinun pitääkin olla niin vanhanaikainen mies , voisithan sinäkin tiskata .

-Onpa hyvää tämä kahvi , täytyy oikein nuuhkia . - Näkyy se tuo Einokin nauttivan , kun noin onnellisessa hymyssä on naama .

-Muistatko sinä Hilda , kun tehtiin tätä peltoa ? Aurinko paistoi ja tämä kivi oli niin mukavan laakea , kun tultiin tähän kahville . - Oltiin niin nuoria .

-Taivas , - Hilda melkein vetäisee kahvinsa väärään kurkkuun , meinaa ihan punastua . - Tämäkö oli se kivi ?

-Oiskohan tässä nyt yhtä hyvä kuin oli silloin nuorena ?

- Elä nyt höperehä . Se oli silloin nuorena . Juodaan vaan nämä kahvit .

- Juodaan . - Eino silmäilee ympärilleen . - Mitenkähän monena keväänä tässäkin kerättiin kiviä ennen ohran kylvöä ?

- Monena - koto noita raunioita . - Minä olen tänä aamuna tehnyt ajatustyötä . - Olen ajatellut , että tämä ala kun istutetaan , on istutettu 25 hehtaaria - kaikki pellot , paitsi se pottumaa mikä jätettiin ja se viimeksi ostettu pala . Olen miettinyt , että tuliko meidän tehtyä turhaa työtä . - Raivattiin näin paljon peltoa , rakennettiin navetat ja kaikki tarpeellinen . Kaikki piti olla niin hyvin . Pellot yhtenäisinä alueina . - Sinä et sietänyt sitä , kun joku teki pellon sinne , toisen tänne . - Ei , meillä tehtiin kunnolla .- Ensimmäisten joukossa laitettiin leikkonurmikkokin pihalle . - Ja meillä tehtiin toukotyötkin aina ensimmäisten joukossa , samoin A.I.V , heinät , puinnit - kaikki . Ja kun rupesi tämä aika muutumaan , oltiin ensimmäisiä luopujia . - Olen miettinyt , olisiko kaiken voinut tehdä toisin . Olisiko ollut parempi , kun ei olisi yritetty niin kovin .

-Ei olisi ollut . Minä olen sitä mieltä , että mies jos jotain tekee , niin tekee kunnolla . - Mitä se sellainen on jos tekee vähän sinne päin . - Sellaisen on paras olla yrittämättä . - Aikaansa se on ihmisen elettävä , ei menneitä haikailla , ei tulevia pelätä . - Elämää on aina se päivä mitä eletään . - Pitää uskaltaa tehdä ratkaisut .

-No silloinhan tämä meidän ratkaisu oli ihan oikea . - Minulla on tunne , että ympyrä sulkeutuu . Maa palaa vuosituhantiseen olomuotoonsa . Me vain lainattiin sitä vähän aikaa .- Maa on hyvä . Antoi meille leivän ja työn, elämän tarkoituksen sen aikaa kun me tarvittiin .

-Nyt käännetään lehteä elämän kirjassa . Aletaan uusi ympyrä - erilainen .

Kyllimarjaana

Nuoruusmuistoja

" Jo vain tuntee ken Lappiin on kulkeutunut ,
mitä aiemmin ollut on vailla..."

Radio soitti äsken tutuista tutuimmakin sävelmän , Lapin jenkan . Ihan piti istahtaa kuuntelemaan . - Tuli mieleen 50-luku ja nuoruus . Silloin jäätiin siskon kanssa " leskeksi " .

Siihen aikaan nuoret miehet kulkivat savotoissa aina Lapin perukoita myöten .

Niin kävi sinäkin kesänä , kun syksy alkoi antaa merkkejä tulemisestaan , että Lappi rupesi kummasti vilahtelemaan miesten puheissa ja me tytöt arvailtiin sydän syrjällään , että jokohan se Lapinkuume iski taas . Viime talvena veljet sen saivat ja nyt se taitaa iskeä sulhasiinkin . - Siellä kuuluu olevan hyviä savotoita , rahan tulo nilallaan .- Täällä työt hakusalla , norkoilla pitää . -Siellä tällaiset miehet mieluisia , työtä vaikka kuin .
-Jokohan ? Itku taitaisi tulla siellä erämaissa .

- Ja perkele - itku ! Ei se itkemällä lähe leipä täälläkään .
- No ei , ei , kyllähän minä sen tiedän . Kovat on känsät käsissäsi , mutta kun niin kauas.-

Näin kuiskuteltiin puojin ylisillä pimenevinä iltoina . -

-Me tytöt nukuttiin puojissa kesäisin . - Keväällä , heti kun suinkin vain lämpeni ja vähänkään kesältä tuntui , sinne muutettiin .
- Täällä huoneella tukalassa ei kukaan jaksa nukkua . Siellä puojin ylisillä on hyvä nukkua , paljon paremmat unet .
-Joo , joo , mitkähän lie siellä paremmat . Pitäskö laittaa taas tänäkin kesänä paimenpoikalanka tuohon nurkalle , - nähtäs ja kuultas ne paremmat .
-Näin veljet kiusoittelivat meitä siskoja . - Sehän tietty , että eihän se nukkuminen yksistään ollut se mikä sinne puojiin veti . - Oli jännittävää rapsahtaako kivi ikkunaruutuun . -Tulkaa ulos , vai tullaanko me sinne . - Tehtiin miten milloinkin . Kavereilla oli moottoripyörät ja nahkatakit . Usein lähdettiin ajamaan mutkaista kylätietä . -Ruisvainiot tien varrella .- Sisko kaverinsa kanssa näytti sukeltavan mootoripyörällä ruispeltoon , kun tie teki mutkan . Kaksi päätä viilletti eteenpäin tähkäpäiden yläpuolella . Siskon poninhäntä liehui . - Ruisvainiot tuntuivat ikäänkuin imevän mootoripyörän äänen sisäänsä , kuului vain pyörän selässä istujien äänet .

Kun rupesi näyttämään sille että Lapinkuume todella iskee , me tytöt ajateltiin sinnitellä puojin ylisillä niin kauan , kunnes kaverit lähtevät pohjoiseen . - Puhuttiin asiat selviksi , sillä uskottava se oli .- Yöt olivat jo kylmiä . Kannettiin lammasnahkaveltitkin peiton painoksi .

Tulivat pimeät yöt ja elokuun kuutamot . Kulettiin lavatansseissa . Tervapadat paloivat valaisemassa lavan kaiteella . Syrjälän Jukka soitti ja lauloi , " ja kirkkaina tähdet palaa ja tammen latvasta katsoo kuu...

Viimein tuli se sunnuntai jolloin jätettiin haikeat hyvästit . - Pohjoinen kutsui .

Maanantaina , heti kun selvittiin navetalta ja aamutoimista , alettiin muuttaa makuuksia takaisin peräkamariin .

Me tytöt oltiin kovia laulamaan ja niin oli kyllä koko muukin perhe . Laulettiin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa , niin nytkin . Ei siinä sen kummemmin lauluja valittu , laulettiin mitä sattui , usein tietenkin sen kertaista muoti-iskelmää . -Siihen aikaan sattui olemaan muodissa sellainen kuin- "pois armas lähti , sammui taivaalla tähti ... "

Mielet olivat haikeat . Me kulettiin puojin ja peräkamarin väliä kantamusten kanssa ja laulettiin halulla ja hartaasti - " poiis armas läähti , sammui taivaalla täähti ... "

Mutta voi kurjuus , nuo veljet , koiranleuat olivat seuranneet mielenkiinnolla touhujamme . Kun tulivat kahville puolen päivän aikaan , alkoivat kiusoitella . " Tytöt lauloivat aamulla , pois armas lähti , sen takia kun sulhaiset meni Lapin savottaan . Saapa nähä , sammuiko se viimeinenkin tähti !? "

Eihän me, onnettomat , oltu laulaessaan huomattu , miten hassulta se kuullosti veljien korvaan , kun tiesivät tapahtumat . Ei oltu tarkoituksella laulettu , vaan sen takia, kun se sattui olemaan muoti-iskelmä . Vaan sitäkös nämä hyväkkäät uskoivat .

Viikot kuluivat . - Tuli kirje pohjoisen perukoilta . - Savotta löytyi , mutta on niin ikävä . - Tulen käymään heti kun voin .

Eräänä lauantaina alkutalvesta , siivottiin siskojen kanssa . Minulla oli lattian pesuvuoro . Lähdin hakemaan vettä karjakeittiöstä . Kävelin vesisanko kädessä pihalla , kun korvaan kuului mootoripyörän ääni . - Sydän teki ylimääräisen loikan . - Kukaan toinen ei kaasuta noin , yksi vain .- Keksin juonen , palasin karjakeittiöön . Jäin ovenrakoon kuuntelemaan . Kun kuulin mootoripyörän olevan talon kohdalla menin ovesta pihalle , muka sattumalta . -- Ja voi riemu , tuttu mies ja tuttu pyörä . - Tehtiin illaksi treffit .

Kyllimarjaana