Eilen ja tänään

Eilen aurinko paistoi , vietettiin syyskuista sunnuntaita , kotisunnuntaita . Koko perhe koolla , mies , minä ja tyttäret . Esikoiselta oli särkynyt pyykkikone ja tuli tänne pyykkäämään . Mikä onni , että särkyi se kone , tuli ihan itsestään perhepäivä  meille neljälle . Harvoin on oltu näin koolla viime vuosina .

Esikoinen on vähän yli viisikymppinen ja kuopus täyttänyt 34 heinäkuussa  , asunut ulkomailla vuosia .Nyt halusi tulla vuodeksi kotimaahan katsomaan josko täällä viihtyisi ja löytäisi työtä . Ja vanha totuushan on " kyllä työtä tekevälle löytyy ."


Kun oltiin koolla , tehtiin suunnitelmia metsän hoidosta ja muusta elämän menoon liittyvästä .
Meillä on kesämökki Koivujärvellä , rakkaudella ja innolla rakennettu , mieluinen ja sievä kun mikä . Mutta , mutta mikä lienee , kun me ei ole opittu mökkeilemään . Aina muka joku este , useimmiten se että mies ei halua lähteä , ei kuulema aika kulu siellä . Minä puolestani haaveilen , että tulisi aika , että saisin olla siellä tarpeekseni .

Siellä on punainen aitta pihlajan alla , vihreä ovi . Kun avaat oven tulet sisälle , astut punaiseksi maalatulle lattialle . Seinän vierillä ruskeat puusängyt , päätyseinällä nuorena tyttönä kutomani täkänä   , oikealla puolella ikkuna järvelle päin . -  Haluttiin vanhan ajan tyyliset pikkuruutuiset ikkunat , soman näköistä . Vasemmalle ovat raput ylisille , lakattua puuta , vielä puhtaat uutuuttaan , vaikka vuosia sitten tehdyt . Mikä onni nousta raput yläkertaan . Joka kerta noustessani ja yleensä aittaan tullessani ajattelen - olisipa ollut tällainen aitta silloin kun olin nuori , olisipa ollut tällainen kaide mille laskisin käteni noustessani rappuja pitkin . Olisinko nauttinut nuoruudesta vieläkin enemmän , kuin nautin silloin . Nyt kuvittelen että olisin .

Niin - eilen mieheni sanoi , jälleen kerran , " minä myyn sen mökin , kun kukaan ei näytä sitä tarvitsevan . - Kylmä koura riipaisi rintaani , ajattelin , Ettäkö sitä ei kukaan tarvitse ! - Minä tarvitsen  ! Pyörittelin ajatusta mielessäni koko loppu päivän , onko minun hyväksyttävä tämä asia ! Mikä tässä on vialla . Mies halusi sen mökin , teki suurella vaivalla , vuosien työ . Kun rakentaminen loppui , kyllästyi . Aluksi siellä kulettiin , yhdessä kesällä ja mies talvisin viikkoja pilkillä . Minä en päässyt silloin , työ sitoi kotimaisemiin . Mutta nyt  kun olisi aikaa eläkeläisellä , ei sinne mennä .

Tänä aamuna sitten miehelle tuli mieleen , että lähdetään laittamaan mökki talvikuntoon ja vene talviteloille . - Niin mentiin , tytär lähti mukaan . - Kuinka ollakaan , miehen mieli oli varmaan hiukan lauhtunut yön aikana , sillä nyt ei puhuttukaan myynnistä . Nyt suunniteltiin puuliiteriä ja kunnon käymälää . - Harmi , kun jäi katto pesemättä sammalsyöpöllä ja laiturikin pitää oikaista , kun jäät ovat viime talvena painaneet sen kieroon .

Mikä riemu , olin aistivinani jatkoa mökille . Siitä innostuneena rupesin suunnittelemaan . Kunhan talvi koittaa ja tulee hyvät jäät , tämä tyttö lähtee mökille yökuntiin . Otan läppärin kainalooni ja kokeilen tulisiko siellä inspiraatiota kirjoittamiseen .

Kesäksi laitan akulla toimivan moottorin ja köröttelen sinne milloin haluan . Saa toki mies tulla mukaan ja toki käytetään isompaa moottoria silloin . - Olisiko jo aika minunkin aikuistua , minkä takia minun täytyy päivystää kapusta kädessä , jos mies mitä ruokaa haluaisi . Laittakoon hän ruokansa ja minä laitan omani .

Ei kyllä kukaan usko mikä vastus liian ahkera mies on vaimolle . Kuusi päiväistä viikkoa nytkin on tehnyt heti keväästä , lumien lähdöstä saakka . Minäkään en voi laiskotella puhtaalla omallatunnolla . Mies likentelee kahdeksaakymmentä ja minäkään en enää mikään tyttönen ole , kahdeksas kymmen hyvästi jo alullaan .

Olisiko se vihdoin ja viimein aika hiukan toteuttaa itseään ja sanoa , MINÄ HALUAN . - Aika kuluu , päivien lukumäärä vähenee . Pitäisi elää , eikä ikäänkuin katsella sivusta kun ajan ratas pyörii järkähtämätöntä tahtiaan . Laittaisinko kapulan rattaisiin ja rämäyttäisin