Novelli YMPYRÄ

Kertomus ajalta , jolloin kaikki oli vielä toisin .




-Aikainen kevät tänä vuonna . Päästiin jo kahdeskymmenes viides päivä huhtikuuta istuttamaan koivuja pellolle . - Pellolle .

-Hilda , viisikymppinen , pysähtyy solmimaan huiviaan tiukemmalla . Se oli valahtanut silmille hänen kantaessaan taimisäkkiä korkeille viiluille kynnetyllä pellolla .

- Miten se tuo ajatus taas takertui siihen peltoon - Istutetaanhan niitä nyt taimia pellolle . -

-Hitto,- Hilda yrittää saada itseään tulistumaan , se kun on auttanut niin monta kertaa . Mutta ei sekään tunnu tänä päivänä onnistuvan . - Ei , ei .

-Ajatukset kiertävät samaa kehää , liekö väsymystä . - Jostakin kumman syystä tänä päivänä tuntuu , että jokin asia olisi ajateltava loppuun . - Sitä on tullut lykättyä mielen taka-alalle jo pian kolme vuotta , - siitä lähtien , kun ensimmäiset pellot istutettiin metsälle .

-Hilda ja Eino olivat kaksikymmentä kahdeksan vuotta sitten , köyhänä nuorena parina saaneet hallintaansa niinsanotun "kylmän tilan ". - Kuusikymmentä luvun alussa oli valtio antanut rakentamatta jääneitä asutustiloja halukkaille suurinpiirtein samoilla ehdoilla , kuin vähän aikaisemmin rintamamiehille . Ehdot olivat tiukat . Piti rakentaa rakennukset ja raivata pellot melko niukan lainoituksen turvin .

-Hilda ja Eino olivat päättäneet uskaltaa .- Ajateltiin , että eihän siinä kuinkaan käy , jos luudan päältä lattialle putoaa , kaksi rahatonta .

-Alettiin ahertaa . Tila oli täysin Rakentamaton . - Oli vain metsää, suota ja risukkoa ja kaksi uskaliasta nuorta .

-Liki kolmekymmentä vuotta siinä meni kunnes tultiin tähän pisteeseen . - Istutettiin metsää itse niin suurella vaivalla raivatulle pellolle . - Oli käynyt niin, kuten nykyään usein käy , että jatkajan puuttuessa päätettiin panna tila pakettiin . Tässä Hildan ja Einon tapauksessa perustettiin metsätila .

- Päättäväisin ottein Hilda nostaa säkin uudelleen selkäänsä ja lähtee jatkamaan vaivalloista matkaansa vielä parin saran yli .

-Noin , helposti , helposti kuokka uppoaa pinnalta jo sulaneeseen viiluun . Harvoin kuokan terä yltää routaan . - Sitten isonnetaan kuokan tekemää reikää , taimen juuret kuoppaan , katsotaan että runko on suorassa ja juuret sopivan syvällä . Sitten hyvä polkasu ja siellä se on .

- Mukavia nämä pottitaimet , ei tarvitse tällätä irtojuuria . Pitää vai muistaa ottaa paperi pois juurten ympäriltä . - Sitten kolme pitkää askelta ja sama taas . - Mitenkähän se tuo Eino mittaa tuon vällin ? - Siellä se lyö tainta maahan . - Komea se on vieläkin . Selkä ja jalat vain ovat menneet huonoiksi . Raskas työ ikänsä . Lapsena jo sahalla töissä sota-aikana . - Piiloon kuulema vietiin lapsityötekijät , kun tarkastus tuli .

- On sillä pojalla ollut sisua ja taitoa . Hyvä metsätyömies ja tarkka metsänsä päälle . Ei myy kalikkaakaan enemmän , kuin on aikonut , vaikka olisi minkälainen tinka . - Monet jo myyneet metsänsä tyhjäksi . Se sanoo että , " mistä sitä sitten ottaa rahaa , kun vanhuus ja sairaus tulee , jos metsät on myyty ."-Oikeassahan se on . Työtä , työtä ja pihistystä kai tämä elämä on ollut . Lujasta tämäkin pelto tehtiin . - Kivistä , mutta niin hyvä maa - ja vielä salaojitettiin . - No siinäpä se on puun hyvä kasvaa . - Joku herra sanoi , että pitääpä seurata , miten puu viihtyy salaojitetulla pellolla . - Hm - siinä nyt ei tarvitse seurata - hyvinhän se " viihtyy " .


-Mitähän varten ne rupesi viljelijää jahtaamaan nuo herrat ? - Kaiken maailman rajoitukset . - Mekään ei olisi saatu tuottaa kuin 65000 litraa maitoa vuodessa . - Kyllä siinä jää navetat rakentamatta sellaisilla tuloilla . - Parempi luopua sovinnolla - saahan tästä luopumiskorvauksen ja pellosta istutuspalkkion . - Pankki ja verottajahan ne vievät sen rahan , mutta viekööt - kunhan päivä toiseksi muuttuu . - Sitä on tuo viljelijä pakosta kiinni tuossa pankissa . - Mutta onhan tuo jo ruvennut velatonkin päivä kuvastelemaan silmissä , nyt kun ei enää tarvitse ottaa lisää lainaa , entistä maksaa vain pois .

-Hilda lyö taimia maahan niin ajatuksissaan , että säpsähtää , kun viilun päälle hänen eteensä ilmestyvät saappaat .

- Jestas , mitä sinä siihen , mitä jos löin kuokalla . - Etpä lyönyt . Eikö sitä katsoa ennenkuin kuokka lyödään .. - Vaikka oletko sinä tänä aamuna katsonut . Minä vähän seurasin, että mitä se touhuaa . Välistä semmonen vauhti että alta pois ja välistä taivaan rantoja vahtaa .

- Joo , nyt se alkaa taas sen opetussaarnansa . Aina se jaksaa neuvoa . - Uskos jo että tämän ikäinen akka on mitä on , Hilda ajattelee itsekseen .

-No noinko otti päähän , että piti jalansyten tulla neuvomaan . - Turha siinä on neuvoa , kyllä ne taimet siinä kasvaa osaa . Kato vaikka tuotakin riviä .

-Noh , noh , enhän minä sitä . On vain kahvin aika .

-Oho , vai on

-Lähtevät tarpomaan eväitä kohti . Reppu on aamulla katsotun ison kiven luona . Siellä on hyvä istua .

- Kumma kun kädet tärisee , onko se niin kahvin tinka .

-Mikään kahvin tinka , väsynyt sinä olet . Vähän väliä nokallaan maassa . Puolittaisit tuon taimisäkin , ennenkuin lähdet kantamaan .

-Puolittaisit ? Ethän sinäkään puolita .

-No voi sinun jären juoksua . Minä nyt jaksan vaikka kaksi säkkiä , kun olen näin iso ja riski . Sinä tuommonen kipene , täällä väsytät päivällä itsesi . Kuka se jaksaa kotona keittää ja tiskata illalla . Minä saan oikaista selkäni , kun kotiin mennään .

- Miksi sinun pitääkin olla niin vanhanaikainen mies , voisithan sinäkin tiskata .

-Onpa hyvää tämä kahvi , täytyy oikein nuuhkia . - Näkyy se tuo Einokin nauttivan , kun noin onnellisessa hymyssä on naama .

-Muistatko sinä Hilda , kun tehtiin tätä peltoa ? Aurinko paistoi ja tämä kivi oli niin mukavan laakea , kun tultiin tähän kahville . - Oltiin niin nuoria .

-Taivas , - Hilda melkein vetäisee kahvinsa väärään kurkkuun , meinaa ihan punastua . - Tämäkö oli se kivi ?

-Oiskohan tässä nyt yhtä hyvä kuin oli silloin nuorena ?

- Elä nyt höperehä . Se oli silloin nuorena . Juodaan vaan nämä kahvit .

- Juodaan . - Eino silmäilee ympärilleen . - Mitenkähän monena keväänä tässäkin kerättiin kiviä ennen ohran kylvöä ?

- Monena - koto noita raunioita . - Minä olen tänä aamuna tehnyt ajatustyötä . - Olen ajatellut , että tämä ala kun istutetaan , on istutettu 25 hehtaaria - kaikki pellot , paitsi se pottumaa mikä jätettiin ja se viimeksi ostettu pala . Olen miettinyt , että tuliko meidän tehtyä turhaa työtä . - Raivattiin näin paljon peltoa , rakennettiin navetat ja kaikki tarpeellinen . Kaikki piti olla niin hyvin . Pellot yhtenäisinä alueina . - Sinä et sietänyt sitä , kun joku teki pellon sinne , toisen tänne . - Ei , meillä tehtiin kunnolla .- Ensimmäisten joukossa laitettiin leikkonurmikkokin pihalle . - Ja meillä tehtiin toukotyötkin aina ensimmäisten joukossa , samoin A.I.V , heinät , puinnit - kaikki . Ja kun rupesi tämä aika muutumaan , oltiin ensimmäisiä luopujia . - Olen miettinyt , olisiko kaiken voinut tehdä toisin . Olisiko ollut parempi , kun ei olisi yritetty niin kovin .

-Ei olisi ollut . Minä olen sitä mieltä , että mies jos jotain tekee , niin tekee kunnolla . - Mitä se sellainen on jos tekee vähän sinne päin . - Sellaisen on paras olla yrittämättä . - Aikaansa se on ihmisen elettävä , ei menneitä haikailla , ei tulevia pelätä . - Elämää on aina se päivä mitä eletään . - Pitää uskaltaa tehdä ratkaisut .

-No silloinhan tämä meidän ratkaisu oli ihan oikea . - Minulla on tunne , että ympyrä sulkeutuu . Maa palaa vuosituhantiseen olomuotoonsa . Me vain lainattiin sitä vähän aikaa .- Maa on hyvä . Antoi meille leivän ja työn, elämän tarkoituksen sen aikaa kun me tarvittiin .

-Nyt käännetään lehteä elämän kirjassa . Aletaan uusi ympyrä - erilainen .

Kyllimarjaana